Ge lai: Kiinalainen synnytyksen jälkeinen parantumishoito

Vihreä tee synnyttävälle naiselle

Po ge lai, tai yksinkertaisemmin ge lai, on hokkienin kielen nimitys perinteiselle kiinalaiselle hoitomenetelmälle, jossa naista hoidetaan synnytyksen jälkeen. Kansainvälisesti se tunnetaan mandariinin kielisellä nimellään zuo yuezi (tsuo yüe-tz), joka voidaan kääntää joko ”kuukauden istumiseksi” tai ”arestiksi”. Kuten nimikin antaa ymmärtää, hoito on kuukauden pituinen ja sisältää paljon lepoa.

Ge lai perustuu kolmeen kiinalaiseen uskomukseen juuri synnyttäneistä äideistä: (1) äiti on taipuvainen infektioille; (2) äiti on menettänyt paljon gitä, tai elämän voimaa, jota hän tarvitsee toipumiseen; (3) äidin huokoset ovat avoimet, joten hän on herkkä ”tuulelle”, joka voi aiheuttaa sairauksia (filippiiniläisperinteessä binat).

Jotta äidin terveys olisi suojattu ja hänen kehonsa toipuisi synnytyksestä, äiti eristetään kotiinsa kuukaudeksi. Hänelle annetaan ravitsevaa ruokaa ja parantavia juomia. Häntä myös kielletään tekemästä mitään rasittavia kotitöitä ja hänet pidetään lämpimänä.

Naiset, jotka ovat kokeilleet po ge laita, ovat innoissaan siitä miten terveiksi ja vahvoiksi se heidät teki. Äitien sukupolvi, joka osallistui ge laihin nuoruudessaan, väittää että juuri ge lai piti kivut ja säryt poissa heidän nuoruusvuosinaan. Äidit, jotka ovat kokeneet synnytyksen ge lain vaikutuksessa, kertovat että heidän haavansa paranivat nopeammin ja he saivat oman vartalonsa takaisin nopeammin.

Kuulostaako houkuttelevalta? Onneksesi sinun ei tarvitse olla kiinalainen harjoittaaksesi po ge laita (vaikkakin pääsy kiinalaisiin kauppoihin helpottaa, koska tarvitset erilaisia kiinalaisia yrttejä). Lue kuitenkin eteenpäin, ennen kuin alat tuumasta toimeen, koska tähän liittyy paljon muutakin.

Po Ge Lain säännöt

1. Pysy lämpimänä ja kuivana

Kuten jo aiemmin mainittiin, kiinalaisessa perinteessä naisen huokosten uskotaan avautuvan synnytyksen jälkeen ja silloin ”tuulen” tai kylmien väreiden on mahdollista päästä kehoon. Jos näin tapahtuu, nainen voi tulla todella heikoksi tai kipeäksi.

Siksi po ge laita toteuttavien naisten tulee suojautua kunnolla pitkillä housuilla ja sukilla, jotta tuuli ei pääse heihin käsiksi. Kaikki kylmät asiat, kuten vesi ja peseytyminen ovat kiellettyjä. Ei siis käsien pesua, hiusten pesua eikä ehdottomasti kylpyjä – kokonaiseen kuukauteen!

Maissa, joissa naiset käyvät kylvyssä tai suihkussa päivittäin (tai jopa kahdesti päivässä), tämä sääntö on varmasti kaikista haasteellisin. Kati, kotiäiti, joka on tottunut kylpyyn kahdesti päivässä, kuvailee tätä sääntöä sietämättömäksi. Hänen ratkaisunsa kutinan ja hajun (oikean tai kuvitellun) poissa pitämiseen oli etanolin käyttäminen erityisesti kainaloissa. Toiset äidit huijaavat ja peseytyvät sienen ja lämpimän veden avulla. Tietenkin jos aiot toteuttaa po ge lain, niin kannattaa tehdä se kunnolla – miksi muuten vaivautua?

2. Pysy sisällä ja lepää

Tämä tarkoittaa, ettei vieraita saa käydä, etkä sinä saa mennä ulos. Ihmiskontaktit tekevät alttiiksi tartunnoille. Jotkut sanovat myös, että se saattaa tehdä alttiiksi ”batille”, eli pahojen henkien hyökkäykselle. Jotta siis äiti ja vauva pysyvät turvassa moisilta vaaroilta, heitä kannustetaan välttämään tarpeettomia ihmiskontakteja koko kuukauden ajan. (Joka tapauksessa, et varmaankaan tuntisi oloasi mukavaksi ihmisten parissa jos et ole peseytynyt päiväkausiin, eikö vain?) Ainakin sinut on vapautettu kotitöistä, koska sinun tulisi vain levätä.

3. Juo keittoja ja virkistäviä juomia

Veden juominen on kiellettyä po ge lain aikana –jopa hanaveden juominen – koska se luokitellaan ”kylmäksi”. Älä silti pelkää nestehukkaa; siihen auttavat erilaiset yrttiteet, parantavat keitot ja virkistävät juomat, joita sinun tulee juoda veden sijasta, tällöin nestehukka on käytännössä mahdotonta.

synnytys-keitto

Po ge lain aikana sallitut juomat:

• Seng-hwa-theng:
Tätä teetä juodaan kolmena ensimmäisenä päivänä synnytyksen jälkeen. Sen tarkoitus on huuhtoa ”likainen veri” pois kehosta.

•O-tso-tong-sim.
Tämä tee tehdään taateleista, luumuista ja longaanipuun hedelmistä. Sitä juodaan koko ge lain ajan veden sijasta, koska sitä pidetään lämpimänä eikä kylmänä kuten tavallista vettä. Lisäetuna tämä tee on täynnä kuituja, mikä estää ummetuksen syntymistä.

•Lapu-lapu.
Tätä keittoa nautitaan joka päivä. Sen sanotaan auttavan äidin maidon tuotantoa.

•Kana- ja inkiväärikeitto eli tinola.
Tätä nautitaan myös joka päivä. Keitto lämmittää todella paljon ja ajaa viimeisetkin kylmät olot kehostasi.

•Sip-tsuan-tai-po.
Tätä erittäin ravinteikasta yrttikeitosta nautitaan 21 päivää synnytyksen jälkeen ja sen tarkoitus on vielä täydentää äidin toipumista. Eräs muu suosittu ge lai juoma on Serravallo-viini. Se on tehty viinirypäleistä ja kiinapuun varvuista ja siinä on paljon B-vitamiinia sekä rautaa. Sen sanotaan vilkastuttavan verenkiertoa ja kasvattaa ruokahalua, ravitsee hermoja ja uudistaa veren punasoluja.

4. Syö ge lai ruokaa

Ge lain aikana et saa syödä tuoreita hedelmiä etkä vihanneksia, koska niitä pidetään kylminä ruokina kuten vettäkin. Mitä sinun pitäisi sitten syödä? No, esimerkiksi suklaata, kananmunia, kalaa, lihaa, kanaa. Kaurapuuro ja paistettu riisi (seesamiöljyn kera) ovat myös suosittuja ge lai – ruokia. Raija, joka on naimisissa kiinalaista syntyperää olevan miehen kanssa, jakoi esimerkkimenun ruoista, jotka hänen anoppinsa valmisti hänelle ge lain ajaksi: Aamupala: suklaan makuista kaurapuuroa ja o-tso-tong-sim teetä. Lounaaksi: Kuivaa kanapataa, lapu-lapu keittoa, suklaapatukka, riisiä, o-tso-tong-sim teetä. Päivällinen: Kanakeittoa, suklaapatukka, riisiä ja o-tso-tong-sim teetä.

5. Hellitä hieman

Kun kolmekymmentä ge lai päivääsi on kulunut, älä ota heti tunnin mittaista suihkua korvataksesi menetetyt päivät – ota rauhallisemmin. Ensimmäiseen kylpyysi sinun tulisi käyttää vettä, jossa on keitetty yrttejä. Kathy sanoi sen olevan kuin ”kylpisi haudutetussa teessä.” Ensimmäisen kylvyn jälkeen voit kylpeä joka toinen päivä. Toisen kuukauden loppuun mennessä voit taas kylpeä joka päivä.

Ge Lai ja imetys

Ne äidit, jotka aikovat imettää, miettivät tietysti: ”Vaikuttaako ge lai haitallisesti imetykseen?” Erityisenä huolenaiheena on veden juomiskielto ja yrttien mahdollinen vaikutus vauvaan. Itse asiassa po ge lai ottaa imetyksen huomioon. Kalaliemi, jota nautitaan päivittäin, on oikeastaan tarkoitettukin maidon tuotannon vahvistamiseen. Pelkkä vesi on kielletty, mutta kehosi saa kyllä tarvitsemansa nesteet ja ravintoaineet ge lai ruoasta, keitoista ja juomista.

Jos sinua huolettaa yrttien mahdollinen vaikutus vauvaan, saatat pitää Janen neuvoa hyödyllisenä: ”Imetä vauvaa ennen kuin nautit yrttejä.” Näin vähennät yrttien mahdollista vaikutusta vauvaan maidon kautta.

Tohtori Marina Alcalde, on toiminut synnytyslääkärinä yli neljänkymmenen vuoden ajan. ”Minun kokemukseni mukaan tämä kylpyjen ottaminen synnytyksen jälkeen on kulttuurisidonnainen asia. Esimerkiksi kun olin Uudessa-Guineassa, törmäsin aivan päinvastaiseen tapaan – siellä naiset uivat meressä välittömästi synnytettyään. On kuitenkin olemassa kulttuureja, joissa ei uskota kylpemisen olevan hyväksi niin pian. Kunhan haavat pidetään puhtaina eikä tulehduksia pääse syntymään, minun puolestani jokainen voi tehdä oman kulttuurinsa mukaan”, hän sanoo.

Entä hedelmien ja vihannesten vältteleminen kuukauden ajan? ”Yleensä suosittelemme, että naiset söisivät mahdollisimman paljon hedelmiä ja vihanneksia synnytyksen jälkeen, sillä niiden sisältämät ravintoaineet auttavat parantumisessa. Kunhan muistetaan, että niitä syödään juuri ravintoaineiden ja kuitujen takia, ei hedelmien ja vihannesten itsensä takia. Eli jos ne ovat kiellettyjä, kuidut ja ravintoaineet kannattaa hankkia jostain muulta.”

Joten ryhtyäkö hommaan? Tohtorimme mielestä se on aivan sinusta itsestäsi kiinni. Selviätkö ilman kylpyä kokonaisen kuukauden jos tulet siten terveemmäksi? Uskotko mahdollisiin hyötyihin? Kestätkö ajatusta joka-aamuisesta suklaasta, kotitöiden jättämisestä kuukaudeksi ja valmiiksi tehtyjen ruokien nauttimisesta?

Siispä anna mennä jos siltä tuntuu – tai kerro meille oma tapasi; miten selvisit synnytyksen jälkeisestä ajasta – haluamme kuulla kaikki vinkit!

Äitiystävällinen sektio

woman-c-sectionKuukausien harkinnan, synnytysaltaiden tutkimisen ja hengitystekniikoiden harjoittelemisen jälkeen monet naiset pettyvät kun heidän toivomansa synnytystapa ei vain tule tapahtumaan. Joskus sektio täytyy tehdä jotta vauva syntyisi maailmaan turvallisesti ja myös äidin turvallisuuden takia. Mutta se ei tarkoita sitä ettetkö voisi saada pehmeää laskua toiveidesi romuttumiselle. Kiireellisessä tai hätäsektiossa ei tietenkään ehdi valmistautua mutta jos henkeä uhkaavaa tilannetta ei ole, voit pyytää kumppaniasi valmistautumaan
kanssasi ”äitiystävälliseen sektioon”.

1: Himmeä valaistus

Valojen himmentäminen saattaa auttaa saavuttamaan intiimin, turvallisen ja mukavan ympäristön sinua varten. Joissain kotisynnytyksissä äidit valitsevat kynttilän valossa synnyttämisen. Vaikka tämä ei olisikaan kovin käytännöllistä leikkaussalissa, on silti mahdollista himmentää valoja juuri sen verran, että ympäristö tuntuu rauhoittavammalta kohta vanhemmiksi tulevalle parille.

2: Musiikki

Jos olet omistanut tunteja oikean musiikin valitsemiseen synnytykseesi, et ole tuhlannut aikaasi. Hiljaisuuden tai sairaalan henkilökunnan valitseman musiikin sijaan voit valita sen musiikin jota haluat kuunnella synnytyksessäsi. Valitsemalla rauhallisen musiikin saavutat rentoutuneen ja mukavamman tilan.

3: Kumppanin läsnäolo

Kumppanilla on tärkeä osa synnytyksessäsi. Jotkut kumppanit saattavat hämmentyä sektiotilanteesta ja tuntevat olonsa epävarmoiksi siitä, kuinka olla hyödyksi. ”Äitiystävällisessä sektiossa” kumppanilla on tärkeä rooli äidin rauhoittamisessa. Hän näkee kun vauva syntyy ja on mukana synnytyksen jälkeisissä tutkimuksissa ja toimenpiteissä.

4: Doulan (synnytystukihenkilö) mukanaolo

Jos olet jo järjestänyt doulan synnytystäsi varten, voi vielä olla mahdollista että hän on mukana kanssasi leikkaussalissa. Perinteisesti leikkaussaliin pääsevien ihmisten määrää on rajoitettu joten doulat ovat joutuneet odottamaan käytävällä. Äitiystävällisessä sektiossa doulan läsnäolo on kuitenkin arvostettua ja he ovat päässeet mukaan synnytykseen tukemaan kumpaakin vanhempaa.

5: Hidasta hiukan

Leikkaustoimenpiteistä synntykseen, keisarilaikkaukset on tehty nopeasti. Näin ei kuitenkaan ole äitiystävällisessä sektiossa. Jos ei ole lääketieteellistä syytä kiirehtiä, synnytyslääkäri voi hidastaa leikkauksen kulkua jotta pääset täysin kokemaan lapsesi tulon maailmaan. Synnytysprosessi valmistaa vauvaasi elämään kohdun ulkopuolella. Esimerkiksi lapsivesi joka on suojannut vauvasi keuhkoja kohdussa puristuu ulos alatiesynnytyksessä jolloin vauva pystyy ottamaan ensihenkäisynsä helpommin tullessaan ulos. Perinteisessä sektiossa vauva otetaan kohdusta ulos nopeasti estäen keuhkoja puhdistumasta. Joillain vauvoilla voi tämän vuoksi esiintyä hengitysvaikeuksia synnytyksen jälkeen. Äitiystävällisessä sektiossa vauvasi otetaan ulos hitaasti, kun vauvan pää on ulkona kirurgi saattaa odottaa muutaman minuutin ennen kuin hän ottaa vauvan ulos kohdusta. Tämä voi auttaa keuhkojen puhdistumisessa.

6: Synnytyksen näkeminen

Perinteisessä sektiossa on käytetty näkösuojaa äidin maatessa leikkauspöydällä. Tämän vuoksi äiti ei näe lastaan ennen kuin hänet on annettu äidin käsivarsille. Äitiystävällisessä sektiossa näkösuojaa on madallettu niin, että äiti voi nähdä lapsensa syntymän. Vatsan viilto ei näy suojan takaa mutta äiti voi nähdä kun hänen lapsensa nostetaan ulos kohdusta. Aika ja huolellisuus ovat avainasioita äitiystävällisessä sektiossa.

7: Ihokontakti

Ihokontakti sektion jälkeen on arvioitu hyväksi sekä äidille että lapselle mutta näin ei aina tapahdu. Äitiystävällisessä sektiossa ihokontakti otetaan huomioon ennen kuin lapsesta otetaan testejä. Vauva pitäisi kohdusta nostamisen jälkeen antaa äidille mahdollisimman pian jotta kiintymisprosessi voisi alkaa. Välitön ihokontakti edistää myös imetyksen onnistumista.

8: Napanuoran leikkaaminen

Äitiystävällinen sektio korostaa tapahtumien rauhallisesti etenemistä ja napanuoran leikkaaminen on yksi näistä asioista. Jos haluat, voit pyytää että saisit pitää vauvaa rauhassa ihokontaktissa ennen kuin napanuora leikataan. (Jos lääketieteellistä estettä ei ole)

9: Erossa oleminen vauvasta

Välitön yhdessäolo äidin ja lapsen välillä synnytyksen jälkeen on tärkeää. Yleensä sektiolla synnyttäneet äidit eivät pääse olemaan lapsensa kanssa heti synnytyksen jälkeen niin paljon kuin alakautta synnyttäneet (vatsan ompelu kiinni ja muut toimenpiteet) mutta äitiystävällisessä sektiossa äidin ja lapsen erossaoloa on rajoitettu. Jos vauvasi täytyy viedä tutkimuksiin pian synnytyksen jälkeen on mahdollista että kumppanisi voisi olla vauvan kanssa sen aikaa.

10: Imetys

Jos aiot imettää vauvaasi, kätilöt voivat varmistaa että saat vauvan rinnallesi ensimmäisten 30 minuutin aikana synnytyksestäsi. Ensimmäiset puoli tuntia ovat ratkaisevan tärkeitä imetyksen onnistuvuudelle, on jopa mahdollista että imetät vauvaasi leikkauspöydällä.

11: Isien läsnäolo

Jos äidille on tehty sektio, sairaalassa oloaika on yleensä vähän pidempi kuin alateitse synnyttäneillä. Tämä on tarkoittanut sitä, että isät ovat voineet olla sairaalassa vain vierailuaikoina ja lopun ajasta äiti on joutunut huolehtimaan vauvasta yksin. Kätilöt voivat kuitenkin joustaa ja tarjota teille kodinomaisen ympäristön jolloin isä voi olla läsnä enemmän ja tukea sinua toipumisessasi sekä olemaan vauvan kanssa.

12: Yksityisyys

Jotkut sairaalaosastot pitävät ”hiljaisuusaikoja” sektion jälkeen jotta äiti voi toipua rauhassa. Näitä aikoja voi olla joka päivä esimerkiksi pari tuntia kerrallaan jolloin hotohenkilökunta ei saa häiritä ellei se ole välttämätöntä. Tämä voi auttaa sinua kiintymään vauvaan, imettää häntä ja saat samalla nauttia yksityisyydestä. Sairaalaympäristö voi olla todella kiireinen mutta nämä tunnit joka päivä voivat tehdä olosi mukavammaksi ja saat omaa tilaa. Muista sopia synnytyslääkärisi kanssa äitiystävällisestä sektiosta jos sinulla on suunniteltu sektio. Valmistaudu kuitenkin, että jotkut voivat kieltäytyä. Muista pyytää toisen lääkärin mielipidettä, sinulla on täysi oikeus siihen. Synnytyslääkärien toiminnassa on suuria eroja, jotkut ovat avoimempia epäperinteisemmille ratkaisuille kuin toiset. Mitä enemmän äitiystävällisestä sektiosta puhutaan, sitä enemmän synnytyslääkärit tutkivat asiaa jolloin jotkut voivat joustaa toimintatavoissaan. (jos se on turvallista) Ota selvää oman sairaalasi toimintatavoista ja mahdollisuuksista saada äitiystävällinen sektio. Onnea matkaan!

Eihän se synnytys vielä voi käynnistyä!

giannaandbaby

Meidän pieni rakas tyttäremme syntyi 31.5., raskausviikolla 39+2.

Sektio oli sovittu tiistaille, eikä mikään viitannut synnytyksen käynnistymiseen yhtään aiemmin. Turhankin luottavaisin mielin olin vielä kuvitellut viimeisteleväni sairaalakassin, tekeväni pakkaseen ruokaa valmiiksi ja käyväni kaupassa vielä maanantaina.

Sunnuntaiaamuna sitten heräsin kipeisiin, säännöllisiin supistuksiin. Aluksi en edes tajunnut mistä oli kyse, eihän se synnytys vielä voi käynnistyä! Vauva teki hyvin selväksi, ettei malta enää kahta päivää odottaa. Kun kuumat suihkut, kävely (nostan hattua teille jotka kävelette pitkin sitä synnärin käytävää, ei muuten onnistunut minulta) ja selän hierominen ei auttanut, soitin sairaalaan, ja lähdettiinkin onneksi aika pian näytille.
Supistuksia tuli tässä tässä vaiheessa viiden minuutin välein, ja mut otettiin nopeasti makoilemaan käyrille. Pian paikalle tuli päivystävä lääkäri, joka tekikin heti päätöksen leikkaussaliin lähdöstä. Vaikka oltiin koko ajan tiedetty mitä sinne sairaalaan tultiin tekemään, tuntui silti ihan hurjalta ajatella, että sieltä ei enää kahdestaan lähdetä.

Mies haki aamulla hätäisesti pakatun sairaalakassin autosta, mulle autettiin päälle sairaalavaatteet, otettiin verikokeet ja tehtiin muut valmistelevat toimenpiteet. Muistan vaan itkeneeni, kun se aivan ihana kätilö totesi viimeiseksi miehelleni,  että ”seuraavalla kerralla kun nähdään, sä olet isä.”

Leikkaussaliin lähdettiin kello 12:50. Puudutus vaikutti aluksi pitkään vain oikealla puolella, ja annosta lisättiin kahdesti. Lopulta anestesialääkäri päätti antaa myös morfiinia.
Tärisin sekä jännityksestä että lääkkeiden vaikutuksesta, ja yksi hoitajista piti mua kädestä kiinni. Sovittiin että aloitetaan kuitenkin, ja kerron sitten jos en ole tarpeeksi puutunut.. Näin lampun kautta heijastuksena kaiken mitä siellä verhon takana tehtiin, ja näky oli kyllä kuin suoraan jostain kauhuelokuvasta. Ihminen on utelias, joten katselin kuitenkin!

Leikkaus aloitettiin kello 13:59.

Lapsi syntyi 14:03, ja hänet ulos auttaneen lääkärin ensimmäiset sanat mulle oli ”Saatte antaa sen nimen minkä olitte valinnut, täällä on tyttö.” Itkuhan siinä tuli itsellekin, kun kuuli ensimmäistä kertaa oman lapsensa ensiparkaisut.

Kätilöiden punnittua, mitattua ja kapaloitua tytön sain hänet hetkeksi rinnalle, vaikka mua vielä tikattiinkin.
Sen epätodellisempaa tunnetta en muista aiemmin kokeneeni.

söpö vauva

Koko homma oli ohi kello 14:29, ja pääsin heräämöön lämpöpeiton alle tärisemään. Olin ihan uskomattoman väsynyt mutta en millään saanut unta, torkuin vain ja odottelin tunnon palautumista jalkoihin.

Vauva oltiin viety iskän syliin minua odottelemaan. Parin tunnin päästä he pääsivätkin heräämöön mua katsomaan, ja minä muistaakseni itkin taas.
Kuuden aikaan pääsin synnyttäneiden osastolle, sain lapseni viereeni, ja saatiin aloittaa ihan uudenlainen elämä perheenä. Elämä, joka toisi varmasti tullessaan monenlaisia haasteita ja tunteita, ja jollaista oltiin jo pitkään haluttu, toivottu ja odotettu.

”Se oli se yksi kappale mitä en ollut lukenut…”

newbornbaby

Kun saavuin sairaalaan liki 14 vuotta sitten synnyttämään esikoispoikaamme luulin, että tiedän kaiken synnytyksestä. Olin lukenut paljon kirjallisuutta raskaudesta. Olin käynyt läpi sadoittain artikkeleita. Sain viisaita neuvoja äidiltäni ja siskoiltani. Olin valmis kohtaamaan sen, mitä tahansa tielleni sattuisikin tulemaan.

Pian sen jälkeen kun olin ilmoittautunut osastolle sain epiduraalin (jotain mitä äitini ja siskoni vaativat minun ottavan) ja pitkä ja väsyttävä prosessi alkoi. Seuraavat 25 tuntia olivat elämäni vaikeimpia tunteja. En voinut syödä, en voinut nukkua, en voinut nousta sängystä. Muistan kamalan pahoinvoinnin, kuivumisen, supistelun, anellen Jumalalta että se loppuisi. Lääkärit tekivät parhaansa jotta synnytys edistyisi mutta mikään ei auttanut.

Kokonaisen päivän jälkeen joka tuntui kidutukselta, sain uutisia että vauvani happipitoisuus oli vaarallisen alhainen. Keisarileikkaus oli välttämätön. Olin tyrmistynyt. Se oli se yksi kappale mitä en ollut lukenut, se yksi aihe jota en ollut opiskellut. Olin uskonut että olin täysin terve ja pystyvä nainen. Ei tulisi kuuloonkaan että minulle tehtäisiin keisarileikkaus. Tiesin, että keisarileikkaus oli monille ihmisille negatiivinen asia ja omaksuin itsekin saman asenteen. Joten kun se tapahtui minulle en tiennyt kuinka reagoida.

Synnytyksen jälkeen minulle kerrottiin että kehoni esti lasta syntymästä luonnollisesti. Samaan syssyyn sain myös tietää, että kuulun siihen yhteen prosenttiin naisista joilla ei ole biologisia edellytyksiä maidon tuotannolle. Elämäni kääntyi ylösalaisin. Naisena tunsin itseni rikkonaiseksi. En voisi tehdä niitä kahta asiaa joiden avulla naiset määrittävät itsensä äiteinä.

Soimasin itseäni kyvyttömyydestäni olla äiti joka halusin olla ja mikä vielä pahempaa, yhteiskunta halveksi minua myös. Toiset tuomitsivat minut koska en edes yrittänyt alatiesynnytystä toisen lapseni kohdalla. Kuuntelin mieluummin lääkäriäni. Kun istuin muiden imettävien äitien sekaan ottaen tuttipullon esiin, näin hiljaiset tuomitsevat katseet, ne kuiskaukset. Tunsin syyllisyyttä kyvyttömyydestäni tehdä sitä mihin he pystyivät. Vuosia tunsin olevani huono äiti koska en ollut ”synnyttänyt” lapsiani ja turvauduin tuttipulloon.

Minulta kesti vuosia ymmärtää että tapa jolla lapsemme tulevat maailmaan ei merkitse mitään. Se, mikä merkitsee on että me toimme heidät tänne. Kärsin ne samat pitkät 9 kuukautta kuten jokainen äiti. Tunsin jokaisen liikkeen, hikan ja potkun. Sekään ei merkitse onko lapsi rintaruokinnalla vai syökö hän tuttipullosta. Kunhan heidät ruokitaan. Monet vauvat ovat laiminlyötyjä ja nääntyvät nälkään, minun lapseni kukoistavat. He kukoistavat koska heillä on äiti joka rakastaa heitä, joka uhrautuu heidän puolestaan ja joka ymmärtää millä on merkitystä.

Äitinä oleminen on niin paljon enemmän kuin synnyttäminen ja maidon tuottaminen. Hyvä äiti tarjoaa lapsilleen hyvän ja tasapainoisen elämän.

Minulle on tehty 5 keisarileikkausta ja tuloksena niistä minulla on 5 kaunista lasta. Olen kiitollinen nykyajan teknologialle joka mahdollisti äitiyteni ja antoi minulle tilaisuuden saada terveitä lapsia turvallisesti. Olen kiitollisuudenvelassa asiantuntijoille jotka tekivät kovasti töitä ja kehittivät äidinmaidonvastikkeen joka on mahdollisimman lähellä äidinmaitoa. He ruokkivat lapseni kun minä en pystynyt.

Arvostan äitejä jotka rohkaisivat minua ja auttoivat ymmärtämään ettei äitiys ole määriteltävissä yhdestä hetkestä synnytyksessä tai mitä vauva syö ensimmäisen vuotensa. Äitiyden määrittelevät ne monet hetket jotka täyttävät päivämme, tunnit ja minuutit- hetket jotka lisäävät vuosia hyvää elämää.

Minun lapseni ovat onnellisia, terveitä ja kukoistavia. He ovat nokkelia, älykkäitä ja kunnioittavia. He ovat ystävällisiä, rehellisiä ja anteliaita. Heitä määritellään tekojensa mukaan ja keitä he ovat. Minun henkilökohtainen suhteeni heihin kaikkiin auttaa opettamaan heille miten ollaan hyviä ihmisiä.

Äidit, älkää antako yhteiskunnan määritellä teitä sen perusteella miten synnytätte tai mitä ratkaisuja teette tuttipullon kanssa. Ja hyvänen aika, älkää olko niitä jotka tuomitsevat. Me pystymme parempaan. Me kaikki yritämme tehdä parhaat ratkaisut lapsiemme hyväksi niin kuin vain osaamme. Epäperinteinen vanhemmuus ei tarkoita että rakastaisimme lapsiamme yhtään vähempää- että olisimme ”vähemmän äitejä”.

Loppujen lopuksi synnytystapa ei määritä lapsiemme kohtaloa. Vaan se, miten lapsemme päättävät elää- ja se, hyvät ystäväni, on mitä suurimmassa määrin määriteltävissä kuinka kasvatamme heitä niinä monina arvokkaina hetkinä jotka tulevat synnytyksen jälkeen.

Lue alkuperäinen artikkeli: http://www.familyshare.com/parenting/to-the-mom-who-had-a-c-section

Vesisynnytys-valmistautumista synnyttämiseen vedessä

Ensinnäkin, valmistaudu henkisesti synnytykseen. Mieti tarkkaan onko sinulla motivaatiota ja tarpeeksi kannustimia vesisynnytyksen suhteen? Kysy itseltäsi mikä sai sinut päättämään että haluat vesisynnytyksen ja miksi, teetkö sen siksi että itse todella haluat sitä vai siksi, että joku muu odottaa sinun synnyttävän vedessä? Jousta odotuksissasi että sinun pitäisi synnyttää vauvasi juuri jollain tietyllä tavalla. Mieti, miltä se tuntuisi jos vauvasi ei syntyisikään veteen. Käsittele pelkojasi ja mikä tärkeintä, luota omaan intuitioosi.

Ammeen valitseminen

Ammeen tulee olla riittävän iso jotta mahdut istumaan mukavasti ja tarpeeksi syvä jotta vesi yltää kainaloihisi. Tarpeeksi syvä allas mahdollistaa kehon riittävän kellumisen. Varmista, että ammeesi töpseli sopii pistorasiaasi. Pese amme hankaamattomalla pesuaineella ja käy sen jälkeen amme läpi 10% vahvuisella kloriitilla ja huuhtele amme kauttaaltaan. Kannattaa ostaa 2 letkua jotka ovat eri värisiä, toinen ammeen täyttämiseen ja toinen tyhjentämiseen. Muista, että vesi nousee 3-4 cm jokaisesta henkilöstä joka astuu ammeeseen, ota tämä huomioon täyttäessäsi ammetta. Läikkymisen estämiseksi täytä amme niin, että yläreunasta jää 30 cm vapaata tilaa. Lisää vettä mieluummin tarvittaessa. Ota kellosta aikaa kuinka kauan ammeella kestää täyttyä jotta tiedät tämän kun synnytyksesi alkaa. Riippumatta siitä, kuinka nopeasti synnytyksesi etenee voit alkaa täyttämään ammetta kun sinusta parhaiten siltä tuntuu.

Vinkkejä vedestä synnytystäsi varten

Veden tulisi olla puhdasta: jos voit juoda vettä, voit myös synnyttää siinä. Et tarvitse erityisiä lisäaineita mutta kupillinen suolaa per amme estää ihoasi ryppyyntymästä. Älä lisää tuoksuöljyjä jos aiot synnyttää vedessä paitsi jos laimennat niitä maitoon (10 ml) ensin.

Minkä asteista veden tulisi olla?

Veden lämpötilan tulisi olla n. 35-38 asteista, riippuen omasta sietokyvystäsi. Säätele lämpötilaa omien mieltymyksiesi mukaan. Jos vesi on liian kylmää ruumiinlämpösi laskee ja sen uskotaan vaikuttavan kielteisesti istukan syntymiseen synnytyksen jälkeen. Jos vesi on liian kuumaa voit tuntea itsesi uneliaaksi, liian kuumaksi, kehosi kuivuu ja se laajentaa verisuoniasi. Tämä voi johtaa verenpaineen laskuun jolloin voit tuntea huimausta ja mahdollisuus verenvuotoon synnytyksen jälkeen kasvaa. Jos haluat lämmintä vain paikallisesti johonkin tiettyyn kohtaan, vaikkapa selkääsi; voit käyttää märkiä ja kuumia vaippoja tai pyyhkeitä. Voit käyttää tuuletinta kasvojesi viilentämiseen (ponnistusvaiheen ajan pois päältä) ja voit imeskellä jääpaloja. Huoneen lattia jossa amme on, olisi hyvä olla tarpeeksi kestävä jotta lattia kestäisi täyden ammeen painon. Huoneen on oltava niin iso, että ammeen ympärillä mahtuu liikkumaan esteettä. Lämmitä huone itsellesi sopivaksi ja varmista, että sinulla on lämpimiä pyyhketä tai huopia valmiina sekä itsellesi että vauvallesi.

Mitä syödä ja juoda?

Juo janoon. Pyydä kumppaniasi varmistamaan, että juot ainakin 300 ml vettä puolen tunnin välein kehon kuivumisen välttämiseksi. Syömisen ja juomisen synnytyksen aikana on todettu vähentävän synnytyksen kokonaiskestoa jopa 90 minuutilla. Syö kevyesti, helposti sulavaa ruokaa.

Koska ammeeseen pitää mennä?

Odota, kunnes halusi päästä veteen on kova. Parasta on odottaa, että supistukset ovat tarpeeksi voimakkaita ja säännöllisiä. Jotkut suosittelevat odottamaan niin kauan, että kohdunsuu on auki ainakin 5 cm jotta siirtymävaihe olisi helpompi kestää. Jos synnytyksesi tuntuu hidastuvan kun nouset vedestä kokeile mennä takaisin veteen, tämä saattaa jouduttaa synnytystä. Jos synnytyksesi hidastuu ollessasi vedessä nouse pois ammeesta, tyhjennä rakkosi ja kävele ympäriinsä. Usein ympäristön muutosten avulla synnytys nopeutuu.

Entä jätökset vedessä?

Käytä siivilää poistaaksesi hyytymät, limakalvot, ulosteet tai oksennuksen vedestä mahdollisimman nopeasti. Älä kuitenkaan murehdi, kaikenlaiset eritteet synnytyksen aikana ovat täysin luonnollinen asia.

Synnytysasennot

Kokeile eri asentoja ammeessa. Yritä olla polvillaan, kyykyssä, eteenpäin nojaten, istuen tai maaten (käytä snorkkelia jos kasvosi ovat veden peitossa). Jotkut naiset haluavat kumppaninsa ammeeseen kanssaan pitämään kiinni ja toimimaan ikäänkuin ”ankkurina”, toiset haluavat olla ammeessa yksin. Laita taiteltuja pyyhkeitä, vedenkestäviä puhallettavia tyynyjä tai kumimatto ammeen pohjalle polviesi suojaksi.

Kuinka pitkään vauva voi olla veden alla?

Keskustele synnytyksestäsi siihen liittyvien ihmisten kanssa etukäteen. Moni on sitä mieltä, että aika kun äiti kurottaa vastasyntyneen lapsen syliinsä on sopiva. (ns. ”nopea upotus”) Ei kuitenkaan pidempään kuin on välttämätöntä. Muista, että veteen syntymisen suuret hyödyt vaikuttavat heti kun vauva on syntynyt.

Kuinka vauva hengittää veden alla?

Vauva ei hengitä ennen kuin hänen kasvonsa nousevat vedestä tai kun iho on kontaktissa ilmaan. Siihen asti vauva saa happea napanuoran kautta niin kuin koko raskauden aikana. Joskus vauvat saattavat olla niin rauhallisia että voi vaikuttaa siltä etteivät he hengitä, he eivät vain itke. Heidän sydämen sykkensä on normaali ja kun hierot heidän selkäänsä hellästi, puhallat kasvoihin kevyesti tai aukaiset hieman suuta, he haukkovat henkeä.

Entä istukka?

Jotkut haluavat istua ammeessa synnytyksen jälkeen ja luoda sidettä vauvaan. Ammeesta tulisi kuitenkin olla poissa istukan syntymisen aikaan veritulppariskin vuoksi. Tästä pitää keskustella etukäteen synnytykseesi liittyvien ihmisten kanssa. Jos istukka syntyy hitaasti, laita vessanpönttöön kulho tai muu syvä astia ja istu pöntöllä kunnes istukka on syntynyt. Tässä asennossa istukan pitäisi tulla ulos melko helposti.

Voiko äiti saada jonkun infektion vedestä?

Tohtori Michael Rosenthal kertoo ettei infektiota ole tullut kenellekään niistä 1000 synnytyksestä joissa hän on ollut mukana. Veden pitäisi laimentaa bakteerien ja virusten toimintaa synnytyskanavassa.

Voivatko synnytyksessäni mukana olleet ihmiset saada jonkin tartunnan minulta?

Eniten huolta aiheuttavat tarttuvat virusperäiset taudit synnytyksessä ovat hepatiitit A,B ja C sekä HIV. Vedessä näiden tautien tartuntavaara on mitätön, kukaan ei ole saanut tartuntaa veden kautta. Tartunta vaatii suuremman määrän verta sekä suoran verikontaktin. Avohaavoja ei kuitenkaan saisi ilman käsineitä käsitellä ja jos käsineet tuntuvat turvallisilta käyttää koko synnytyksen ajan, niitä voi pitää.

Kun kaikki ei mene ihan putkeen synnytyksessä

Synnytys- tuo naisen elämän ihmeellisin tapahtuma.

Näin monet naiset ovat kuvailleet synnytyksiään ja suorastaan hehkuvat kun kertovat kuinka voimallinen tunne on ponnistaa oma rakkauden hedelmä maailmaan. Aina synnytys ei kuitenkaan suju niin kuin on ajatellut, tässä minun tarinani.

Meidän vauvamme laskettu aika oli 6.6.2014. Tyttäremme oli jo kohdussa itsepäistä laatua ja viivytti tuloaan maailmaan muutamalla päivällä. Raskausviikkoja oli kasassa 41+5 kun saavuimme TYKS:iin yliaikaiskontrolliin sateisena keskiviikko-päivänä. Supistuksia minulla oli kyllä ollut, mutta ei niin voimakkaita että synnytys olisi varsinaisesti ollut käynnissä. Äitiyspoliklinikalla minut laitettiin tunnin ajaksi käyrille jotta saataisiin osviittaa vauvan voinnista.

Tunnin jälkeen hoitaja tuli kertomaan, että vauvan sydämen syke oli aika ajoin heikko. Synnytys päätettiin käynnistää. Helpotuksen aalto huokui ylitseni- olinhan odottanut pikkuisen saapumista jo pitkään. Jännitystä en tuntenut kuin vasta synnytysosastolla vaihtaessani sairaalavaatteisiin. Nyt se tapahtuu, kohta minusta tulee äiti!

Synnytys käynnistettiin ballongilla. Sen laittaminen ei tuntunut miltään, mutta ensimmäinen raju supistus tuntui! Kuin joku olisi viiltänyt puukolla alavatsaa ja käännellyt sitä edestakaisin. Supistukset alkoivat samantien ja ne tulivat ensin 7 minuutin välein, sitten 4 minuutin välein. Olin kuullut aiemmin tutuiltani  kuvauksia supistusten voimakkuudesta tyyliin kuukautiskivut kertaa tuhat. Synnyttäessäni olin sitä mieltä että kuvaus ei riitä alkuunkaan, nyt sanoisin samaa mitä tuttuni olivat kertoneet. Itkuhan minulta supistusten lomassa pääsi. (Ehkä jokunen kirosanakin).

Supistusten väli lyheni 2 minuuttiin noin 3 tunnin jälkeen käynnistyksestä, sitten väli piteni taas 7 minuuttiin eivätkä supistukset tuntuneet enää niin voimakkailta kuin synnytyksen alussa. Lääkäri teki minulle välillä sisätutkimuksia ja niiden mukaan kohdunkaulani ei koskaan hävinnyt kokonaan (Olin ensisynnyttäjä) eikä kohdunsuuni auennut 4 senttiä enempää. Kalvoni puhkaistiin puolessa välissä synnytystä jolloin huomattiin, ettei lapsivettä ollut lainkaan. Tässä vaiheessa aloin olla väsynyt ja turhautunut, lisäksi minusta tuntui, ettei vauvalla ollut kaikki hyvin. Osasyy näille tuntemuksille oli, että supistusten aikana vauvan syke tippui nollaan.

12 tuntia synnytyksen alkamisesta sain ilokaasua (kivat pikkukännit) ja tunti sen jälkeen minulle tehtiin viimeinen sisätutkimus. Olin edelleen 4 senttiä auki ja kohdunkaulaani oli jäljellä 1,5 senttiä. Muistaakseni tässä vaiheessa puristin mieheni kättä ja sopersin etten tule selviämään tästä ja hänen olisi hyvä valmistautua leskenä eloon. (Minäkö draamakuningatar?)

14 tuntia käynnistyksestä ilmoitin, että haluan sektion. Lääkäri oli kanssani samaa mieltä sillä oksitosiinia ei uskallettu antaa vauvan heikon sykkeen vuoksi. Lääkäri sanoi myös että koska synnytys ei etene niin kuin on toivottu ja vauvan tila alkaa olla huolestuttava on leikkaus tässä tapauksessa paras vaihtoehto. Sain epiduraali- ja spinaalipuudutuksen yhdistelmän ja leikkaus aloitettiin. Tyttäremme syntyi kiireellisellä sektiolla 19.6.2014 klo. 2:30 yöllä. Pituutta yhdeksän pisteen tytöllämme oli 48 senttiä ja hän painoi 2500 grammaa. Minulla todettiin myöhemmin istukan vajaatoiminta, siksi hän oli niin pieni raskausviikkoihin nähden. Tuntemuksilleni löytyi selitys kun tyttö otettiin ulos- napanuora oli kiertynyt hänen kaulansa ympäri 2 kertaa ja nuora oli tehnyt hänelle ”henkselit”. Alakautta syntyminen olisi lääkärin ja kätilön mukaan aiheuttanut hänelle ainakin jonkinasteisia vaurioita, ehkä jopa kuoleman. Onneksi kuuntelin äidinvaistoani.

Huolimatta siitä, ettei synnytys sujunut niin kuin olin ajatellut oli kokemus kuitenkin jotain ihmeellistä. Lahja jonka sain on jotain korvaamatonta ja todellinen siunaus. Olen kiitollinen kätilöilleni sekä lääkärilleni ja koko muulle henkilökunnalle jotka auttoivat tyttäremme maailmaan. Olen myös onnekas koska minulla on rakastava mies joka tuki minua ei vain synnytyksen ajan, vaan myös läpi raskauden kuunnellen valitustani tukalasta olosta.  Katsellessani nyt melkein vuoden vanhaa kävelemään opettelevaa neitoamme tiedän, että kaikki se pelko ja kärsimys oli sen arvoista.

vastasyntynyt-lapsi

Kirjoittaja Katherine kertoo itsestään seuraavaa:  Olen naimisissa ja meillä on toistaiseksi yksi lapsi. Mieheni täyttää toukokuun viimeinen päivä 30 (ikäkriisi) ja minä olen 26-vuotias. Tyttäremme täyttää juhannusaattona vuoden. Asumme Turun Pernossa ja haaveilemme rivitalon pätkästä. Mieheni tekee todella pitkiä päiviä ja minä olen tällä hetkellä työtön, tosin kova haku on päällä jotta töitä saisin. Ammatiltani olen parturi-kampaaja mutta alan vaihto on mielessä koko ajan. Paljon ollaan siis tytön kanssa kahdestaan, oikeastaan on hyvin outoa silloin kun mies on kotona. :) Me käymme kaupungilla ostoksilla, ulkoilemme tuossa meidän pihalla ja välillä minä pääsen yksin lenkille ja kuntoilemaan. (25 kiloa tippunut raskauden lopusta) Isäntä harrastaa salibandya (on maalivahti) ja minulla ei ole varsinaista harrastusta jossa käyn mutta askartelu on rakas harrastus, kirjoittamisesta pidän todella paljon ja siksi tähän mukaan lähdinkin.