Miten onnistuu häävalmistelut yhdessä pienokaisen kanssa?

Vauvaperheen arkea häävalmisteluiden lomassa

Olen 22-vuotias 4 kuukautisen Veikko pojan äiti. Asumme kihlattuni, poikamme sekä 2-vuotiaan Coton de tulear Unna koiran kanssa Joensuun Hukanhaudalla, vuokralla 60 neliön retrohenkisessä rivitalo-kaksiossa, jossa keittiön kaapit ovat sinapin keltaiset, ottimet irtoavat käsiin ja lattiat haisevat vanhoilta. Siellä on kuitenkin pesukone ja vuokra on halpa.

Opiskelen sairaanhoitajaksi, ja tarkoitus olisi syksyllä aloittaa kirjoittamaan opinnäytetyötä äitiysloman ohella. Koulua on jäljellä vielä 1,5 vuotta, mikä tietää vielä monta vuotta stressiä ja tuskan kyyneleitä. Mieheni valmistuu samalta alalta marraskuussa, mikä varmasti tuo omat vaikeutensa meidän arkeen, kun molemmat työskentelevät kolmivuorotyössä.

Meillä on helmikuussa tulossa pienet häät, olemme varanneet Joensuun keskustan ihanan kirkon ja Teatteriravintolan lasiterassin. Olisin ehkä itse toivonut isompia häitä, mutta soitellessani paikkoihin ymmärsin miten kalliiksi häiden järjestäminen tulee. Meidän pankkitileillämme ei vilise 40 000 euron häitä, vaan pyrimme pysymään lähempänä 2000 euron budjettirajaa. Häistä tulen teille varmasti enemmän kertomaan ajan mittaan enemmän, se on kuitenkin varsinkin syksyn ja talven kovin projekti.

Uskon, että olen aika normaali äiti. En kuulu vielä oikein mihinkään äiti-piiriin, olen huono tutustumaan ihmisiin. Minulla ei ole varaa pukea lastani trendivaatteisiin, vaan enemmän meillä on saatuja vaatteita, mitkä ei oikeastaan käy minkään kanssa yhteen. Hyvin jos käy, mieheni on pukenut Veikon aamulla, ja vaatteet ovat karmea yhdistelmä. En myöskään itse jaksa miettiä miltä näytän, vaan päivittäinen asuni on joogahousut ja paita, missä voi imettää. Ihmisten ilmoille lähtiessäni vedän farkut jalkaan, kriiseilen hetken kuolaisia hiuksia ja lopulta en jaksa välittää, näkeväthän kaikki että minulla on pieni vauva kainalossa.

Oma-aika menee lenkkeillessä koiran kanssa, pelatessa simssiä tai lukiessa kirjoja. Haluaisin harrastaa jotain siistiä ja oikeaa, mutta oikeastaan mikään ei todellisuudessa kiinnosta, ja valvotut yöt väsyttävät. Tällä viikolla yksi päivä kävin rullaluistelemassa monen vuoden tauon jälkeen. Kaaduin heti ylittäessäni tietä, ja koko matkan keikuin eteen ja taakse ja lopuksi olin niin kiukkuinen, että olin heittämässä luistimia tuleen. Tyypillistä minua. Samoin kävi seinäkiipeilyssä ja juoksemisessa. Ehkä vielä joskus löydän juttuni.

Minun teksteissäni luultavasti tulee vilisemään oman kodin saamisen tuska, häät, koulujutut ja ihan vain normaali arki. En usko, että muotijuttuja pahemmin löytyy, sen estää jo mieheni, joka ei halua että hänen poikansa puetaan jo vauvana ”fruittariksi” 😉

Tämän kirjoituksen Mammablogi.fi -sivuille on kirjoittanut Matleena.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>